Axelin tarina

GSP-ohjelman aloitus ja perehdytys

Opiskelin Aalto-yliopistossa konetekniikan diplomi-insinööriksi. Vaikka olen tiennyt Bosch Rexrothin toiminnasta jo pitkään, tutustuin yrityksen edustajiin ensimmäistä kertaa konkreettisesti Teknologiamessuilla Helsingin Messukeskuksessa vuoden 2023 loppupuolella. Muutama kuukausi myöhemmin Rexroth oli mukana Aalto-yliopiston Summer Job Day -tapahtumassa, jossa mainostettiin erityisesti tätä GSP-ohjelmaa liikkuvan kaluston puolelle. Päätin hakea paikkaa, ja pian olinkin jo haastattelussa – ja nyt istun tässä. Sain vielä mahdollisuuden kirjoittaa diplomityöni Rexrothille.

Hyppäsin siis mukaan liikkuvan kaluston osastolle ja työskentelen Vantaalla. Tämä on hieman erikoista meidän osastollamme, sillä kaikki muut tiimin jäsenet istuvat Tampereella. Tämän vuoksi ohjelman alkuun kuuluikin useampi reissu Tampereelle tutustumaan tiimiin ja kollegoihin kasvotusten. GSP-ohjelmaan kuului myös muiden osastojen toimintaan perehtyminen. Työskentelin Vantaan kokoonpanossa vajaan kuukauden kasaten ja testaten mobilehydrauliikan M4-venttiilejä. Olin myös pidemmän pätkän sisämyynnissä, sekä pääsin työskentelemään suunnittelussa. Se, että pääsin työskentelemään eri osastoilla, auttoi ymmärtämään paremmin niiden toimintaa sekä oppi tuntemaan kollegoja laajasti. Nykyään tiedän, kehen olla yhteydessä missäkin asiassa.

Kansainvälistä kokemusta ja verkostoitumista Saksassa

Vuoden jälkeen alkoi GSP-ohjelmaan kuuluva ulkomaankomennus. Suuntasin Etelä-Saksaan, jossa pääsin työskentelemään Ulmissa, Elchingenissä, Horbissa, Augsfeldissä sekä Bosch Rexrothin pääkonttorilla Lohrissa. Olin yhteensä kuusi viikkoa Saksassa ja pääsin tutustumaan liikkuvan kaluston myyntiorganisaatioon, asiakkuuksiin, Saksan tehtaisiin, sekä eri tuoteperheisiin.

Tästä reissusta oli todella paljon hyötyä nykyisiin työtehtäviini Account Development Managerina. Olen säännöllisesti tekemisissä kollegojeni kanssa Saksaan, ja se, että tutustuin heihin paikan päällä ja sain kasvot nimille, helpottaa yhteydenpitoa merkittävästi.

Vapaa-ajalla tykkäsin kierrellä paikallisia markkinoita ja kivijalkaliikkeitä. Kävin myös paljon lenkillä, mikä oli loistava tapa tutustua miljööseen, ja tietenkin tutustuin paikalliseen ruokakulttuuriin. Perjantaisin meillä oli toimistolla tapana syödä weisswurstia ja pretzeleitä palaverien yhteydessä. Minulla kävi myös tuuri, että olin Etelä-Saksassa alkuvuodesta, sillä siellä vietettiin karnevaaleja. Tämän myötä kaupungissa, samoin kuin toimistolla, oli erilaisia tapahtumia ja elämää, mikä teki kokemuksesta entistäkin rikkaamman.